Wickah oli tottunut siihen, että elämässä ei saanut mitään ilmaiseksi. Se oli suon asukkien puolustajana joutunut taistelemaan jokaisesta pikku asiasta, jonka se oli halunnut antaa suojateilleen. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö Wickah olisi pariin otteeseen päässyt nauttimaan myös voiton hedelmistä.
Uhkailtuaan Päämetsän suojelijoiden neuvostoa hyökkäyksellä se pääsi viimein neuvoston jäseneksi kertomaan suojattiensa huolista ja tarpeista. Voittonsa ansiota Wickah onnistui parantamaan huomattavasti suon oloja, sillä alueelle alkoi viimein saapua resursseja myös metsän muista osista.
Kaikki kuitenkin muuttui Lutum-räjähdyksen myötä. Räjähdys tuhosi suon muita alueita pahemmin, mutta muu väki uppoutui omien alueidensa kunnostamiseen eikä piitannut suon kohtalosta. Kaikki käänsivät jälleen suolle selkänsä hetkenä, jolloin alue tarvitsi apua enemmän kuin koskaan. Wickah teki kaiken voitavansa. Se johti ja opasti suojattejaan päivin ja öin ja poistui suolta vain etsiäkseen lisäapua. Kaikki oli kuitenkin turhaa työtä. King Daeron, Seikkailijat ja kaikki lähialueet taistelivat kaikin voimin Turmeluksen joukkoja vastaan. Niinpä Wickah suojatteineen oli taas yksin ja oman onnensa varassa.
Kaiken tämän ahdingon keskelle saapuivat Warmaster Remntar ja Junsuina Kaori. Aluksi Wickah luuli kaksikkoa King Daeronin lähettämiksi apujoukoiksi, mutta asian laita ei ollutkaan näin. Kaksikko oli itse asiassa tullut pyytämään palvelusta: Ne halusivat antaa Valtiaan miekan Wickahin suojeltavaksi, jottei Valtias palvelijoineen löytäisi sitä.
Pyyntö oli Wickahille viimeinen pisara. Sen kaikki avunhuudot oli torjuttu, ja nyt sitä kaiken kukkuraksi pyydettiin vielä vaarantamaan suonsa rakkaat asukit värväämällä ne vahtimaan Valtiaan reliikkiä.
Mitä tapahtuisi, jos Valtias saisi miekkansa piilopaikan selville ja komentaisi joukkonsa hyökkäämään suolle? Auttaisiko kukaan silloin suon asukkaita? Ei tietenkään! Vierailijat halusivat vain varmistaa, että kaikki murhe ja tuho tapahtuisi muualla kuin heidän omilla kotinurkillaan!
Remntar ei kuitenkaan antanut Wickahille aikaa sanoa mielipidettään, vaan ojensi miekan Wickahille. Mutta kun miekka osui raivoisan Wickahin käsiin, tämä muuttui Anwrikahiksi. Nyt se oli riittävän voimakas suojellakseen miekkaa, mutta se ei tahtonut tehdä niin. Muutos ei ollut vaikuttanut Wickahin älyyn, ja sillä oli suunnitelma. Se aikoi käyttää miekkaa neuvotteluvalttinaan. Kenties joku muu olisi tällä kertaa valmis kuuntelemaan. Valtias itse saattaisi suostua auttamaan, jos saisi arvokkaan reliikkinsä takaisin: Anwrikah jos kuka tiesi, ettei elämässä saa mitään ilmaiseksi.
Anwrikah on Luonto-tyypin hyökkääjä, joka osaa heikentää vihollisia Sokeus-tilavaikutuksella, aiheuttaa vihollisille triplamäärän vahinkoa ja voimistaa liittolaisiaan Vauriotehostin- ja Tarkkuus-tilavaikutuksella. Sillä on kehittyvä ominaisuus: tähtitasolla 0 sillä on Alueväistö-ominaisuus, tähtitasolla 1 se voimistuu Tarkka näky -tilavaikutuksella ja tähtitasolla 3 siitä tulee tilaloitsija, joka heikentää taistelun alussa kaikkia vihollisia Myrkky-tilavaikutuksella.
Uhkailtuaan Päämetsän suojelijoiden neuvostoa hyökkäyksellä se pääsi viimein neuvoston jäseneksi kertomaan suojattiensa huolista ja tarpeista. Voittonsa ansiota Wickah onnistui parantamaan huomattavasti suon oloja, sillä alueelle alkoi viimein saapua resursseja myös metsän muista osista.
Kaikki kuitenkin muuttui Lutum-räjähdyksen myötä. Räjähdys tuhosi suon muita alueita pahemmin, mutta muu väki uppoutui omien alueidensa kunnostamiseen eikä piitannut suon kohtalosta. Kaikki käänsivät jälleen suolle selkänsä hetkenä, jolloin alue tarvitsi apua enemmän kuin koskaan. Wickah teki kaiken voitavansa. Se johti ja opasti suojattejaan päivin ja öin ja poistui suolta vain etsiäkseen lisäapua. Kaikki oli kuitenkin turhaa työtä. King Daeron, Seikkailijat ja kaikki lähialueet taistelivat kaikin voimin Turmeluksen joukkoja vastaan. Niinpä Wickah suojatteineen oli taas yksin ja oman onnensa varassa.
Kaiken tämän ahdingon keskelle saapuivat Warmaster Remntar ja Junsuina Kaori. Aluksi Wickah luuli kaksikkoa King Daeronin lähettämiksi apujoukoiksi, mutta asian laita ei ollutkaan näin. Kaksikko oli itse asiassa tullut pyytämään palvelusta: Ne halusivat antaa Valtiaan miekan Wickahin suojeltavaksi, jottei Valtias palvelijoineen löytäisi sitä.
Pyyntö oli Wickahille viimeinen pisara. Sen kaikki avunhuudot oli torjuttu, ja nyt sitä kaiken kukkuraksi pyydettiin vielä vaarantamaan suonsa rakkaat asukit värväämällä ne vahtimaan Valtiaan reliikkiä.
Mitä tapahtuisi, jos Valtias saisi miekkansa piilopaikan selville ja komentaisi joukkonsa hyökkäämään suolle? Auttaisiko kukaan silloin suon asukkaita? Ei tietenkään! Vierailijat halusivat vain varmistaa, että kaikki murhe ja tuho tapahtuisi muualla kuin heidän omilla kotinurkillaan!
Remntar ei kuitenkaan antanut Wickahille aikaa sanoa mielipidettään, vaan ojensi miekan Wickahille. Mutta kun miekka osui raivoisan Wickahin käsiin, tämä muuttui Anwrikahiksi. Nyt se oli riittävän voimakas suojellakseen miekkaa, mutta se ei tahtonut tehdä niin. Muutos ei ollut vaikuttanut Wickahin älyyn, ja sillä oli suunnitelma. Se aikoi käyttää miekkaa neuvotteluvalttinaan. Kenties joku muu olisi tällä kertaa valmis kuuntelemaan. Valtias itse saattaisi suostua auttamaan, jos saisi arvokkaan reliikkinsä takaisin: Anwrikah jos kuka tiesi, ettei elämässä saa mitään ilmaiseksi.
Anwrikah on Luonto-tyypin hyökkääjä, joka osaa heikentää vihollisia Sokeus-tilavaikutuksella, aiheuttaa vihollisille triplamäärän vahinkoa ja voimistaa liittolaisiaan Vauriotehostin- ja Tarkkuus-tilavaikutuksella. Sillä on kehittyvä ominaisuus: tähtitasolla 0 sillä on Alueväistö-ominaisuus, tähtitasolla 1 se voimistuu Tarkka näky -tilavaikutuksella ja tähtitasolla 3 siitä tulee tilaloitsija, joka heikentää taistelun alussa kaikkia vihollisia Myrkky-tilavaikutuksella.